Eilen oli varsin hyvä päivä Helsingissä livemusadiggareille. Muutamia mainitakseni: Henry's Pubissa oli tarjolla Bone China, DOMissa kuopiolainen Deathchain (vieläpä ilmaiseksi!) ja Tavastialla Verjnuarmu (myöskin ex-kotikaupungistamme Kuopiosta) sekä pietarilainen Old School. Ja käväisipä joku "rinssikin" jossain, kuulemma... ;D Itse valitsimme Tavastian ja Verjnuarmun. Kiitoksia vaan pojlle hienosta keikasta, kyllä se on niin, että "savolaeset tulloo ja valtoo muan!"
Ja tänään alkoi Tuska! Tosin ensimmäistä kertaa Helsingissä asuessamme jätämme metalli-ihmisten vuosittaiset "kokoontumisajot" väliin. :( Syynä on yksinkertaisesti liian tyyriit lippujen hinnat. Eikä bändivalikoimakaan oikein ole tarpeeksi houkutteleva. Klubeilla aiomme kyllä käydä siitäkin edestä - eilen tosiaan Tavastialla, tänään Virgin Oilissa (Charonin 3. viimeinen keikka!), kuten lauantainakin, jolloin lauteille astuu mm. Turmion Kätilöt (kappas vaan, Kuopiosta!)
Mitä tahansa teetkin ja missä oletkin tänä viikonloppuna - kotona, mökillä, Tuskassa, klubeilemassa kuten me, tahi muuten vaan kaupungilla hengailemassa... - nappaapa omasta tai muiden toiminnasta kuva ja osallistu Helsingin Sanomien Elämää Suomessa-valokuvaprojektiin!
Piis änd laav,
Elisa
P.S. Ai niin, ne Sumuvuoren gorillat. Tuskasta tuli mieleeni, että saattaisipa edelleen eräs Johanna Sumuvuori tarvita gorilloja l. turvamiehiä minua vastaan tullessaan. Ei sillä, että harrastaisin fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä kylläkin. Pari vuotta sitten tämä silloinen kansanedustaja totesi kolumnissaan, että "Helsinki täyttyy Tuska-viikonloppuna musta-asuisista möröistä, jotka vaeltavat ketjut kolisten kohti Kaisaniemeä. Metallin kalseus on pian kaikkialla." Uskomattoman ahdasmielistä ajattelua poliitikolta, joka kaiken lisäksi on nuorena ollut punkkari! Ja joskus olin jopa mietteissä äänestää tätä nuorta, vihreää kalliolaista!
No, pilkka kävi tässäkin tapauksessa omaan nilkkaan ja kipeästi: ei istu enää Sumuvuori Arkadianmäellä, ja Tuskakin siirtyi Kaisaniemestä Suvilahteen, mukavasti Kallion liepeille. Ainakin meidän parvekkeelle kuuluu kalsea metalli tosi hyvin - toivottavasti sinunkin, Johanna..?
perjantai 22. heinäkuuta 2011
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Kahden tonnin kuulat
Ihka ensimmäinen blogikirjoitukseni käsittelee erästä minulle tärkeää aihetta: lehtiä. Kulutin männä viikonloppuna kesäloma-ajastani tunnin jos toisenkin käymällä läpi lehtileikkeitä. Älytöntä, ajattelee varmasti moni, ainakin avopuolisoni.
Mutta minun mielestäni se oli ihanaa! Nyt on mahtava olo, kun sänkyä voi taas käyttää sänkynä - enää sitä eivät hallitse epämääräiset lehti- ja lehtileikekasat.
Mitä sitten tein ja miksi? Tapanani on leikata lukemistani sanoma- ja aikakauslehdistä talteen minua kiinnostavat jutut. Niitä oli taas vuoden aikana kertynyt laidasta laitaan: levy- ja keikka-arvioita musiikkilehdistä, sisustusideoita (hah, minäkö muka "sisustaisin" - oikeampi termi on vielä hakusessa), biojäteroskiksen taitteluohjeita ym. tärkeää.
Suurin osa leikkeistä koski kuitenkin työtäni: kauneudenhoitoa, meikkejä ja hiuksia. Nyt ne leikkeet ovat kauniisti aikajärjestyksessä kansiossaan valmiina antamaan minulle tietoa ja inspiraatiota kun sitä tarvisen. :) Ah, mikä täydellisen kontrollin tunne!
Aivan kaikista lehdistä en raaski sivuja irti repiä - ne päätyvät kokonaisina lehtikansioon ja kirjahyllyyn. Paitsi että nyt ovat loppu sekä lehtikansiot että hyllytila... Hieman epämääräinen pino lehtiä jäi siis vielä huojumaan makuuhuoneen roskiksen päälle. No, ehkä ostan uuden pätkän kirjahyllyä ja Ikeasta niitä kukkakuosisia, ihanan tukevia lehtikansioita... heti seuraavalla kesälomalla!
Nauttikaa kesästä ja lomasta, kukin rohkeasti omalla tavallanne!
-Elisa
P.S. Ai niin, ne kahden tonnin kuulat. Lehtileikesavotan jälkeen en suinkaan jättänyt lehtiä rauhaan, vaan eilen meni hyvinkin se kolme varttia Hesarin parissa - ihmekös tuo, kun oli mielenkiintoisia juttuja esim. epävirallisista uimarannoista. Kunnes sitten avasin Ellen (jota muuten en edes ole tilannut; "se vaan tulee")... Ko. lehdessä törmäsin Chanelin petankkikuuliin, hinta 1950€. Kelpaisihan sellaisia kuulia tuolla Torkkelinmäellä esitellä juu, mutta tuon lehden lukeminen loppui kyllä tällä haavaa siihen.
Mutta minun mielestäni se oli ihanaa! Nyt on mahtava olo, kun sänkyä voi taas käyttää sänkynä - enää sitä eivät hallitse epämääräiset lehti- ja lehtileikekasat.
Mitä sitten tein ja miksi? Tapanani on leikata lukemistani sanoma- ja aikakauslehdistä talteen minua kiinnostavat jutut. Niitä oli taas vuoden aikana kertynyt laidasta laitaan: levy- ja keikka-arvioita musiikkilehdistä, sisustusideoita (hah, minäkö muka "sisustaisin" - oikeampi termi on vielä hakusessa), biojäteroskiksen taitteluohjeita ym. tärkeää.
Suurin osa leikkeistä koski kuitenkin työtäni: kauneudenhoitoa, meikkejä ja hiuksia. Nyt ne leikkeet ovat kauniisti aikajärjestyksessä kansiossaan valmiina antamaan minulle tietoa ja inspiraatiota kun sitä tarvisen. :) Ah, mikä täydellisen kontrollin tunne!
Aivan kaikista lehdistä en raaski sivuja irti repiä - ne päätyvät kokonaisina lehtikansioon ja kirjahyllyyn. Paitsi että nyt ovat loppu sekä lehtikansiot että hyllytila... Hieman epämääräinen pino lehtiä jäi siis vielä huojumaan makuuhuoneen roskiksen päälle. No, ehkä ostan uuden pätkän kirjahyllyä ja Ikeasta niitä kukkakuosisia, ihanan tukevia lehtikansioita... heti seuraavalla kesälomalla!
Nauttikaa kesästä ja lomasta, kukin rohkeasti omalla tavallanne!
-Elisa
P.S. Ai niin, ne kahden tonnin kuulat. Lehtileikesavotan jälkeen en suinkaan jättänyt lehtiä rauhaan, vaan eilen meni hyvinkin se kolme varttia Hesarin parissa - ihmekös tuo, kun oli mielenkiintoisia juttuja esim. epävirallisista uimarannoista. Kunnes sitten avasin Ellen (jota muuten en edes ole tilannut; "se vaan tulee")... Ko. lehdessä törmäsin Chanelin petankkikuuliin, hinta 1950€. Kelpaisihan sellaisia kuulia tuolla Torkkelinmäellä esitellä juu, mutta tuon lehden lukeminen loppui kyllä tällä haavaa siihen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)